Ihanaa, se on nyt oikeasti täällä. Eilen näin puissa ekat lehdet, jee :)

Muksut herätteli mut tossa kuudelta, ja sekopää kun olen niin aloin samantien leipomaan sämpylöitä. Nyt on sit koko keittiö jauhon vallassa ja tarviis kai sit siivota samaan hulluudenpuuskaan...

Viime aikoina on tullu tutustuttua aika paljonkin uusiin ihmisiin (kiitos teille, olette ihania!), ja se on avannut mun silmiä monellakin tapaa. Ensivaikutelma ei ehkä olekaan tärkein, ja sen ei kannata antaa vaikuttaa. Mä ihmettelen, miten mä en aikaisemmin ole huomannut kaikkia niitä ihania ja huippuja ihmisiä, jotka periaatteessa on olleet mun "ulottuvilla" koko ajan. Oon vaan istunut kotona ja valittanut kurjuuttani, ja sitä, kun ei ole ystäviä.. :P Turha sitä kai oli odottaa, että ne täältä mua tulee noutamaan. Eikun vaan ulos maailmaan, siellä ne odottaa.

Vappu meni suht humaltuneissa merkeissä, mutta hauskaa oli. Hukkasin toisen kenkäni korosta puolet, mutta se ei vauhtia hidastanut - enkä edes huomannut koko asiaa ennenkuin vasta aamulla. Ihmettelin vaan ääneen kaverille, että "miksvarte mun toisesta kengästä kuuluu ihan hassu ääni" :D

Eilen kävin elämäni ekaa kertaa terassilla! Oli ihan parasta ku oli kivaa seuraa ja sai juoda yhden lonkeron..  vaikka jos totta puhutaan, ennemmin olisin ottanut parisenkymmentä - maistui sen verran namilta. Hesen täti onneksi pelasti, sain purkkaa joka ihan oikeasti maistui ihan lonkerolta! Oli oikein hyvää, pitänee ostaa sitä jättipakkaus kotiin x)

Aleksin loma hoidosta alkaa olla lopuillaan, ja maanantaina pääsee taas näkemään kavereitaan. Tää "oikea" kotiäitiys on täs parin viikon aikana alkanut maistua muultakin kuin pakkopullalta, ja pitäisin mielelläni Aleksinkin täyspäiväisesti kotona. Syksyllä kuitenkin joudun menemään töihin, joten parempi pitää poika hoitopaikassaan ettei paikka mene jollekin toiselle :)

Nyt voitais hieman aamupalattaa ja itse voisin vetästä pienet torkut vielä. Äsken kylläkin oli mielessä, että lähtiskö lenkille .... todellakin olen sekaisin.



J, please come back. <3