Blogi on muuttanut osoitteeseen http://sarucah.blogspot.com/

Sinä olemassaolollasi teet minulle käsittämättömän paskan olon. Muuta pois, häivy täältä. Aina kun näen kuviasi / luen kirjoituksiasi, minut valtaa aivan mieletön ahdistus ja inho sinua kohtaan. Voisitko kadota. Pilaat elämäni.

Kyllä, olen tietoinen siitä että mulla on iso perse. Ei, en tykkää kauheasti käydä missään. Ei, en hirveästi halua tutustua uusiin ihmisiin. Kyllä, välillä tulee näytettyä ihan julkisestikin haudasta nousseelta kun ei aina kiinnosta panostaa ulkonäköön. Ei, mua ei kauheasti kiinnosta muut kuin oma lauma. Ei, en jaksa ravata keikoilla ja muilla eikä mulla ole varaakaan - rahat menee lapsiperheessä muualle.  Kyllä, yritän elää niin etten ketään tarpeettomasti ärsyttäisi. Ei, en käytä mitään huumeita enkä ole koskaan edes kokeillut. Ei, en jaksa lähteä mukaan siihen juoruiluun ja valehteluun mitä niin monet harrastavat. Kyllä, tiedän että monet pitävät mua vittumaisena ihmisenä - en jaksa kiinnostua ja pyrin ajattelemaan, että heidän menetys jos eivät halua muhun tutustua. Kyllä, pidän itseäni ihan hyvänä äitinä ja ystävänä, välitän omistani.

Kyllä, olen jokseenkin tylsä ihminen. Ja ei, se ei tee minusta tyhmää ja näen kyllä, jos joku katsoo minua nenänvarttaan pitkin ja vaikken vittuiluihin reagoisi, se ei tarkoita ettenkö olisi ymmärtänyt ja loukkaantunutkin.
Tarvitseeko ihan totta aukoa päätänsä minulle sen takia, mitä joku luulee minun olevan  ....  tai kenen kanssa satun asumaan tai aikaani viettämään? Alan kyllästyä pahoittamaan mieltäni turhan takia päivittäin. Jos ei ole hyvää sanottavaa niin lopettakaa vaikka itsenne. En ihan oikeasti tarvitse turhanpäiväistä negatiivista palautetta. Arki on ihan tarpeeksi vittumaista ilmankin. Ette tiedä minusta mitään.

Useimmiten huomaan myös, jos minulle valehdellaan. En jaksa keskeyttää, puuttua ja huutaa "BUSTED!!" - jos on tarve minulle tarinoita kehittää niin siitä vaan, itsestäsi idiootin sillä teet ja voit olla varma, että kaikkea en tule enää uskomaan mitä mulle puhut vaikka totta olisikin. Luottamus kärsii valehtelusta, niin se on.

Ja eniten se satuttaa, kun omat sukulaiset tai läheiset ystävät puhuvat minusta ikävään sävyyn. Tai valehtelevat, tai mustamaalaavat minulle toisiaan. Eikö voitaisi olla rauhassa ja kieroilematta? En ymmärrä. Olette minulle niin rajattoman rakkaita kaikki. Älkää viitsikö.

Syksy tuli, minne se kesä jäi? :/

Mitähän kaikkea tässä nyt sit on tapahtunut sen jälkeen kun viimeks tuli kirjoiteltua.. eipä kai ihmeitä. Pari uutta läväriä ainakin :-) Ja tajusin tässä yks päivä, että mun vauva täyttää ihan kohta (15.10.) 1 vuotta! Aika hurjaa. Kamala ajatus, että kohta ei oo enää  vauvaa tässä talossa :/ Oon jo niin tottunut - mitä mä muka sitten teen, kun ei oo enää ketään joka hinkuu syliin koko ajan? Yhyy. Tehkäähän joku nyt vauva minulle ja äkkiä, ängen sitten kylään joka päivä sylittelemään vauvelia ja mun luona on varma hoitopaikka pienille :-D (koliikkivauvat saatte pitää, niillä on tänne porttikielto).

Riina on ollut täällä nyt tosi paljon,ollut kivaa kun ei tarvitse yksin olla :-) Veetikin (Riinan poika) on just nyt kylässä, oli yötä. Kuuluu aivan armoton huuto tälläkin hetkellä, "YKSI, KAKSI, KOLME, VIISI!!!!" x) Omat vauvat on nyt tän viikonlopun isin luona.

Ilona on alkanu tapailla sanoja, tulee "äiti", "itti" (kiitti), "pappa" (vaippa) jne. Alkanut myös kävellä "puita pitkin", vielä ei ihan ilman tukea seisominen onnistu. Päivä päivältä vaan isompi tyttö :-)
Aleksi viihtyy hyvin uudessa hoitopaikassa, aloitti englanninkielisen leikkikoulun syyskuun alussa. Itse olen vielä vauvelin kanssa kotona ja kyhään kasaan nettikauppaa - siitä enemmän sitten, kunhan kauppa on auki!

..nimittäin Aleksin vaippojen kulutus. Eilen illalla alkoi NIIN keittää kun taas oli herralla lämmikkeet vaipassa, että päätin heti aamulla pinkasta kauppaan ostamaan sille isojen miesten kalsareita.
Kakkikoot vaan housuunsa, eiköhän äkkiä opi että melko kurjalta tuntuu kun ei olekaan enää vaippaa. Kjäh.

Mua sieppaa jotkut ihmiset.

Niin ja huomenna pääsee Kuopiorokkiin!

Siinäpä se taas, noin niinkus tiivisteltynä.